Ehkäisevä ja varhaisvaiheen kuntoutus on suunnitelmallista, voimavaralähtöistä ja ikäihmisen muuttuviin elämäntilanteisiin joustavasti reagoivaa moniammatillista toimintaa. Siinä tuetaan ihmistä toteuttamaan elämänprojektejaan ja ylläpitämään elämänhallintaa tilanteissa, joissa mahdollisuudet sosiaaliseen selviytymiseen ovat esimerkiksi sairauden vuoksi heikentyneet. Toimintakyvyn rajoittumista uhkaavat riskitekijät ennakoidaan ja niihin reagoidaan ajoissa. Usein pelkkä kuntoutusneuvonta tai – ohjaus riittävät.

Iäkkäiden kuntoutuksessa korostetaan kokonaisvaltaisuutta. Lähtökohtina ovat ihmisen elämäntilanne ja -historia, tarpeet, roolit, voimavarat ja identiteetti. Kuntoutus on voimavaroja, toimintakykyä ja hallinnan tunnetta lisäävää sekä ympäristön toimintamahdollisuuksia parantavaa toimintaa. Se voi olla yksilö- tai ryhmämuotoista, ja siinä voidaan käyttää hyväksi lähiyhteisön sosiaalisia verkostoja. Kuntoutuksella edistetään ikäihmisen mahdollisuuksia elää ja osallistua toimintakyvyn rajoitteista huolimatta.

Ammattihenkilön työote heijastaa käsityksiä omaan ammattiinsa sisältyvistä teh-tävistä, ihmisen ikääntymisestä, terveydestä ja toimintakyvystä. Ikääntyneen väestön hoidon ja hoivan tulee perustua kaikkien toimijoiden kuntoutumista edistävään työotteeseen ja yhteistyöhön niin kotihoidon palveluissa kuin laitoshoidossakin.

Kuntoutumista edistävän työotteen hallinta edellyttää aikaisempien työtapojen kriittistä uudelleen arviointia, työntekijän omien asenteiden ja arvojen, ajattelun ja kiinnostuksen kehittymistä sekä moniammatillisen työn organisointia. Keskeistä on ammattihenkilöiden, ikäihmisen ja hänen läheistensä välinen yhteistyö sekä yhteisiin toimintaperiaatteisiin ja tavoitteisiin sitoutuminen.

Kuntoutumista edistävän työotteen tavoitteena on tukea ja edistää henkilön liikkumis- ja toimintakykyä, itsenäistä selviytymistä, omatoimisuutta ja elämänhallintaa hyvin-voinnin ja mielekkään elämän edellytysten parantamiseksi. Ihminen nähdään aktiivisena toimijana lähiyhteisössään. Perustana ovat ihmisen ja hänen lähiympäristönsä voimavarat ja niiden hyödyntäminen. Mitä enemmän ihminen käyttää voimavarojaan sitä motivoituneemmin hän ponnistelee kuntoutumisensa hyväksi ja arjesta selviytymiseksi.

Jokainen ihminen on vastuussa omasta elämästään ja siihen liittyvistä ratkaisuista vaikka ikääntyessä toimintakyky rajoittuu ja mahdollisuus tehdä toiminnallisia valintoja kapeutuu. Ammattihenkilön tehtävänä on yhdessä asiakkaan ja hänen läheistensä kanssa pyrkiä vähentämään toimintakykyä rajoittavia esteitä ja tarjota vaihtoehtoja ja uusia mahdollisuuksia.

Kuntoutumista edistävä työote on asiakaslähtöistä, kannustamista fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen aktiivisuuteen, innostamista ja rohkaisemista työntekijän ammatillisen osaamisen pohjalta. Se on muistuttamista, sallimista, valvomista, palautteen antamista ja vastaanottamista, oivaltamista, mahdollisuuksien etsimistä ja viisautta kaikissa päivittäisen elämän tilanteissa.

Lähteet
Järvikoski A, Härkäpää K. 2001. Kuntoutuksen käsitteet ja kuntoutustarve – kuntoutujan, ammattihenkilön ja yhteiskunnan näkökulmat. Teoksessa Kallaranta T, Rissanen P, Vilkkumaa I (toim.) Kuntoutus. Jyväskylä: Gummerus. 30-41.
Kettunen R, Kähäri-Wiik K, Vuori-Kemilä A, Ihalainen J. 2002. Kuntoutumisen mahdollisuudet. Helsinki: WSOY.
Leminen T-M. 2001. Vanhusten kuntoutusneuvojatoiminnan kehittäminen. Omin voimin kotona –projektin raportteja 9/2001. Kuntoutuksen edistämisyhdistys ry. Helsinki.
Valtioneuvosto. 2002. Kuntoutusselonteko 28.2.2002.

Kuntoutus on iäkkään ihmisen ja hänen lähiympäristönsä muutosprosessi, joka voidaan nähdä myös kasvu- ja oppimisprosessina. Kuntoutuksessa korostetaan sen prosessinomaista luonnetta ja kokonaisvaltaisuutta. Kuntoutuksessa elämää jäsennetään uudelleen. Tavoitteena on yksilön toimintakyvyn, itsenäisen selviy-tymisen, hyvinvoinnin ja elämänhallinnan edistäminen tai heikkenemisen hidas-taminen.

Kuntoutus on aina suunnitelmallista ja pitkäjänteistä ammatillista toimintaa. Se on tavoitteellista yhteistyötä asiakkaan kanssa. Kuntoutus voi olla yksilö- tai ryhmäkohtaista ja siinä hyödynnetään lähiyhteisön sosiaalisia verkostoja. Kuntoutus voi olla lyhytkestoista tai läpi elämän kestävä, eri vaiheita sisältävä laaja-alainen prosessi. Kuntoutus voi sisältää toimenpiteitä, joiden avulla pyritään saavuttamaan tai palauttamaan toimintoja tai kompensoimaan jonkin toiminnon menetystä tai puuttumista tai toiminnallista rajoitusta. Kuntoutus on myös spesifejä kuntoutuskäytäntöjä ja -menetelmiä osaavaa ja kehittelevää toimintaa.

Kuntoutuksessa tuetaan iäkkään henkilön ja hänen lähiympäristönsä fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia voimavaroja ja toimintaedellytyksiä. Yhdessä ihmisen kanssa pyritään löytämään elämänhallinnan keinoja tilanteessa, jossa mahdollisuudet sosiaaliseen selviytymiseen ovat uhattuina tai heikentyneet. Lähtökohtina ovat ihmisen elämäntilanne ja -historia, tarpeet, roolit, voimavarat ja identiteetti, joista nousevat kuntoutuksen yksilölliset tavoitteet.

Lähteet
Järvikoski A, Härkäpää K. 2001. Kuntoutuksen käsitteet ja kuntoutustarve – kuntoutujan, ammattihenkilön ja yhteiskunnan näkökulmat. Teoksessa Kallaranta T, Rissanen P, Vilkkumaa I (toim.) Kuntoutus. Jyväskylä: Gummerus. 30-41.
Kettunen R, Kähäri-Wiik K, Vuori-Kemilä A, Ihalainen J. 2002. Kuntoutumisen mahdollisuudet. Helsinki: WSOY.
Kähäri-Wiik K, Niemi A, Rantanen A. 2000. Kuntoutuksella toimintakykyä. Porvoo: WSOY.
Valtioneuvosto. 2002. Kuntoutusselonteko 28.2.2002.

Kuntoutusohjaus on ihmisen ja hänen lähiyhteisönsä suunnitelmallista ja tavoitteellis-ta tukemista, neuvontaa ja ohjausta sekä toimintamahdollisuuksiin liittyvistä palve-luista tiedottamista. Kuntoutusohjaus on myös konkreettisia toimia kuntoutumisen rakenteellisten esteiden poistamiseksi niin, että turvataan kuntoutumisprosessin tarkoituksenmukainen eteneminen ja tuetaan asiakkaan mahdollisuuksia toimintakyvyn ylläpitämiseen, itsenäiseen selviytymiseen, hyvinvointiin ja elämänhallintaan.

Ikäihmisen kuntoutusohjaus voi liittyä fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen tai taloudelliseen tilanteeseen ja ympäristöön. Tavoitteisiin pyritään asiakaslähtöisin ja yksilöllisin toimin niin, että asiakkaan voimavarat ja elinympäristö otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon. 

Lähteet
Asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta N:o 1015/1991.
Leminen T-M. 2001. Vanhusten kuntoutusneuvojatoiminnan kehittäminen. Omin voi-min kotona –projektin raportteja 9. Kuntoutuksen edistämisyhdistys ry. Helsinki.
Suomen Kuntaliitto. 1998. Hyvä kuntoutusohjaus. Toimintamalli käytännön työhön. Ponsi-projekti 1998. Helsinki.

Iäkkäiden kuntoutusneuvola on ehkäisevän kuntoutuksen moniammatillinen toimintamalli. Tavoitteena on edistää iäkkäiden henkilöiden ja ikääntyvien vammaisten hyvinvointia ja toimintakykyä asiakkaiden tarpeiden ja paikallisen palvelutarjonnan pohjalta. Kuntoutusneuvolan toiminta on sosiaali-, terveys- ja liikuntatoimen, järjestöjen ja palveluntuottajien monialaista yhteistyötä.

Iäkkäiden kuntoutusneuvolan kohderyhmä on eläkeikäiset henkilöt, jotka tarvitsevat neuvolan ehkäiseviä kuntoutuspalveluita toimintakyvyn ja terveyden ylläpitämiseen ja edistämiseen, rajoittumisen ehkäisemiseen tai riskien varhaiseen tunnistamiseen. Iäkkäiden kuntoutusneuvola:
• ehkäisee ennenaikaista toimintakyvyn rajoittumista ja siitä aiheutuvaa riippuvuutta
• kartoittaa kotona asumisen edellytyksiä ja kuntoutuspalveluiden tarvetta
• tukee kotona selviytymistä ja osallistumista toimintaan
• tukee läheisiä, omaisia ja omaishoitajia
• edistää ammattihenkilöiden jaksamista ja ammatillista osaamista
• kehittää ehkäisevän kuntoutuksen sisältöjä.

Kuntoutusneuvolan kokonaisuus muodostuu ydinpalveluista, vahvistavista palveluista, toimintaedellytyksistä ja hallinnollisista palveluista. Ydinpalvelut ovat yksilö-, ryhmä- ja informaatiopalveluita, jotka kohdistuvat suoraan asiakkaaseen. Ydinpalvelut muodostuvat kolmesta eritasoisesta tuotevalikoimasta, jotka sisältävät asiakkaan tarpeen mukaan toimintakyvyn arvioinnin, ohjauksen ja neuvonnan sekä kuntoutussuunnitelman ja toimintakykyä edistävän toiminnan.

Vahvistavat palvelut tukevat ydintoimintaa. Vahvistavien palvelujen avulla voidaan tarjota laaja toimintakokonaisuus iäkkäiden toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja edistämiseksi sekä ammattihenkilöiden osaamisen tueksi. Palveluja ovat teemapäivät, tilaisuudet, tietopalvelu, koulutus- ja asiantuntijapalvelu.

Kuntoutusneuvolan toteuttamiseksi ja ylläpitämiseksi tarvitaan toimintaedellytyksiä. Nämä ovat niitä, usein näkymättömiä palveluja, joita ilman toiminta ei voi toteutua. Toimintaedellytyksiin kuuluvat verkosto- ja yhteistyö, koulutus- ja kehittämistoiminta, tietopalvelu ja markkinointi sekä perehdytys ja perehtyminen. Hallinnollisia palveluta ovat talous- ja henkilöstöhallinto, täydennyskoulutus sekä työterveyshuolto.

Kuntoutusneuvola pyrkii edistämään iäkkäiden kuntoutuksen asemaa eri palvelujärjestelmissä. Verkostoyhteistyö ja vaikuttaminen ovat toiminnan perusta. Kuntoutusneuvolassa kehitetään alueellisten toimijoiden välistä yhteistyötä, osallistutaan julkiseen keskusteluun ja vaikutetaan paikalliseen päätöksentekoon. Kuntoutuspalveluita koordinoidaan sekä asiakaskohtaisesti että seudullisesti mm. työryhmätyöskentelyn avulla. Paikallinen kuntoutusneuvola kehittää ehkäiseviä palveluja alueen sosiaali-, terveys- ja liikuntatoimen, järjestöjen ja palveluntuottajien monialaisena yhteistyönä.

Iäkkään väestön kotona asumisen turvaaminen on yksi sosiaali- ja terveydenhuollon tärkeimpiä haasteita. Suurin osa ikäihmisistä voi hyvin ja suoriutuu päivittäisistä toiminnoista itsenäisesti. Iän karttuessa toimintakyky kuitenkin rajoittuu ja itsenäinen selviytyminen vaarantuu.

Vanhenemisprosessit, iän mukana lisääntyvä sairastavuus ja elämäntavan muutokset rajoittavat ihmisen toimintakykyä ja lisäävät avun tarvetta. Ikääntymiseen liittyvien muutosten alkamisikä, nopeus ja vaikutukset vaihtelevat yksilöittäin ja toimintakyvyn osa-alueittain. Työterveyshuollon ja useimmat Kelan kuntoutuspalvelut päättyvät samalla, kun ikääntymiseen liittyvä kuntoutuksen tarve usein lisääntyy.

Mitä kokonaisvaltaisemmaksi ymmärretään ihmisen toimintakyky, sitä monipuolisemmaksi ja rikkaammaksi voi iäkkäiden kuntoutuksen palveluverkosto muodostua. Iästä riippumatta sairauksien ja toimintavajauksien ehkäiseminen on mahdollista, ja moniammatillinen kuntoutus voi laadukkaasti toteutettuna olla tuloksellista. Ikä ja sairaudet eivät ole esteitä kuntoutukselle eikä ikää ole syytä käyttää kriteerinä, kun päätetään hoidosta, kuntoutuksesta ja muista palveluista.

Toimintakykyä määriteltäessä keskeisenä ajatuksena on yksilön suoriutuminen elämän jokapäiväisistä vaatimuksista. Sillä tarkoitetaan elämän kuluessa kehittyneitä toimin-nal¬lisia ja kokemuk¬sellisia hallintakeinoja ja strate¬gioita, joilla yksilö on pyrkinyt ratkaisemaan erilaisia ristiriitatilan¬teita jatkaen päivittäistä elämäänsä.

Toimintakyvyllä on fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet tai osa-alueet. Yhtä niistä ei voi erottaa erilliseksi ja toisista osa-alueista riippumattomaksi, sillä muutos yhdellä alueella vaikuttaa aina myös muihin. Ihminen toimii suhteessa yhteisöönsä sen jäsenenä, mutta toiminta ei ole koskaan vain sosiaalista, psyykkistä tai ruumiillista vaan näiden systeemi¬sesti eritasoisten säätelyjärjestelmien monimut¬kainen ja kokonaisvaltainen yhteis¬tuotos. Keho, mieli ja ympäristö ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

Toimin¬takyky vaihtelee ikääntymisen mukanaan tuomien muu¬tosten ohella sen mukaan, miten toimintakyvyn eri osa-alueita kehite¬tään ja ylläpidetään. Tähän vaikuttaa se, miten tärkeä¬nä yksilö toimintakykyänsä pitää ja mikä merkitys sillä on hänen tavoit¬teidensa, arvojensa ja toimintastra¬tegioi¬densa kannalta. Elämän eri vaiheissa myös haasteet arkielämästä selviytymiselle ovat erilaisia. Toimintakykyinen ihminen pystyy toimimaan vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, asettamaan elämälleen tavoitteita ja pyrkimään niihin. Toiminnalla on ihmiselle mielekäs merkitys, ja se niveltyy ympäristöön tarkoituksenmukaisesti.

Ollakseen toimintakykyinen ihmisen on myös pystyttävä ajattelemaan kriittisesti elinolojaan yhteisössä, yhteiskunnassa ja organisaatioissa sekä mahdollisuuksiaan toimia niissä. Yksilö ei ole vain ympäristöön vaikuttava tekijä, vaan hänellä on oma merkityssisältönsä. Toimintakyky sisältää yksilön kyvyn tehdä lähiyhteisö tietoiseksi hänen tarpeistaan sekä kyvyn luoda sosiaalisia malleja yhteiskunnan ja sen jokapäiväisen toiminnan osaksi. 

"There is no such thing as independence, only varying degrees of dependen¬ce." (Keith Andrews 1987)

Lähteet
Harri-Lehtonen O. 1997. Hoivakodissa asuvan moniongelmaisen vanhuksen liikkumis- ja toimintakykyä edistävän fysioterapian tuloksellisuus: kuusi kokeellista tapaustutki-musta. Terveystieteiden lisensiaatin tutkimus. Jyväskylän yliopisto: terveystieteen lai-tos.
Kettunen R, Kähäri-Wiik K, Vuori-Kemilä A, Ihalainen J. 2002. Kuntoutumisen mahdollisuudet. Helsinki: WSOY.
Kähäri-Wiik K, Niemi A, Rantanen A. 2000. Kuntoutuksella toimintakykyä. Porvoo: WSOY.

Uusi vanheneminen on käsite, jossa korostetaan ihmisen ikääntymisen sosiokulttuurista ulottuvuutta. Medikalistisesta, ageistisesta ja objektivoivasta vanhuusajattelusta pyritään aktiivisesti irti. Voimavaroja ja kotona selviytymistä sekä siihen liittyviä merkityksiä tarkastellaan ikäihmisten omista näkökulmista ja tarpeista käsin.

Työiän jälkeistä, ajallisesti pitkää elämänvaihetta, niin sanottua kolmatta ja neljättä ikää elävät ihmiset kuuluvat erilaisiin ikä- ja väestöryhmiin. Heidän terveytensä, toimintakykynsä sekä sosioekonominen ja kulttuurinen taustansa ovat erilaisia.

Vanhenemiseen liittyviä toimintavajauksia arvioidaan monialaisen gerontologisen tiedon ja tutkimuksen kautta. Yksilöllisiin toimintavajauksien synty- ja etenemisprosesseihin vaikutetaan gerontologisilla interventioilla (kuntoutus, hoitotyö ja sosiaalityö). Ikävuosien määrä tai lääketieteellisten diagnoosien luonne ja lukumäärä ovat ohjaavia, mutteivät rajaavia tekijöitä.

Lähtökohtina ovat henkilön toimintakyky, voimavarat, elämäntavat, toiveet ja elinympäristö, joiden ylläpitäminen ja edistäminen ovat kuntoutustoiminnan keskeisiä tavoitteita.