|
TIIVISTELMÄ
Pietilä M, Saarenheimo M. 2003.Omaishoidon tukeminen Suomessa:
tutkimus- ja kehittämishankkeiden tausta, tulokset ja merkitys
Geriatrisen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishankkeen tutkimusraportti no 2.
Vanhustyön keskusliitto. Gummerus, Saarijärvi 2003. ISBN 951-806-093-2.
Tausta ja tavoitteet
Geriatrisen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishankkeen Omaishoitoprojektissa toteutettiin
selvitys Suomessa tehdystä omaishoidon tutkimuksesta ja kehittämistoiminnasta. Ikäihmisten
määrän kasvaessa ja yhteiskunnallisten palveluiden vähentyessä omaishoidon merkitystä on
alettu korostaa paitsi inhimillisesti tärkeänä myös kansantaloudellisesti merkittävänä
vanhustenhuollon voimavarana. Valtion, kuntien ja kolmannen sektorin järjestöjen välillä on
kuitenkin erimielisyyttä omaishoidon ja -hoitajuuden luonteesta sekä omaishoitajille
annettavan tuen määrästä, laadusta, tuottajasta ja maksajasta. Kunnallisen omaishoidon tuen
sisällöstä ja saatavuudesta on tullut kiistanalaisia asioita, sillä tuet jakautuvat epätasaisesti
alueellisesti ja paikallisesti. Yhteiskunnallinen kiinnostus omaishoitoon ja sen ongelmien
selvittely on ilmennyt muun muassa suurena määränä tutkimus- ja kehittämishankkeita, joissa
on tarkasteltu omaishoidon ja -hoitajuuden ongelmia, voimavaroja ja tukijärjestelmiä. Tämän
selvityksen tavoitteina oli muodostaa käsitys omaishoidon tutkimuksesta ja kehittämisestä
sekä hyödyntää aikaisempia kokemuksia VTKL:n Omaishoitoprojektissa.
Selvityksen aineisto
Selvityksessä tarkasteltiin osaa (n=66) vuosina 1991–2003 toteutetuista, pääasiassa
ikääntyneisiin omaishoitajiin kohdistuneista tutkimus- ja kehittämishankkeista (N=258).
Aineisto koostui hankkeiden raporteista, yhteenvedoista, esitteistä ja Internet – materiaalista
sekä Raha-automaattiyhdistyksen rahoituspäätöstiedoista. Aineiston haastattelu-, kysely- ja
kirjoitustutkimuksissa (n=26) tarkasteltiin omaisten hoidettavilleen antaman avun määrää ja
laatua sekä heidän kokemuksiaan hoidosta ja tarvitsemastaan tuesta. Kehittämis- ja
kokeiluprojektit (n=40) käsittivät usein myös toiminta- tai interventiotutkimusta ja niiden
pääasialliseksi tavoitteeksi hahmottui ikäihmisten mahdollisimman pitkä kotona asuminen.
Tavoitteeseen pyrittiin tukemalla omaishoitajia erilaisin keinoin.
Tulokset
Haastattelu-, kysely- ja kirjoitustutkimuksissa omaishoitajat ilmaisivat hoitomotiiveikseen
rakkauden, velvollisuudentunnon, vastavuoroisuuden tai muiden vaihtoehtojen puutteen.
Hoitotyö katsottiin sekä henkisesti rikastuttavaksi että raskaaksi ja siinä koettiin tarvittavan
niin käytännön apua kuin henkistä tukea. Erityisen kuormittuneita olivat dementoituneiden
henkilöiden omaishoitajat. Omaishoitajat eivät olleet yksinomaan tyytyväisiä olemassa
oleviin tukipalveluihin tai eivät käyttäneet niitä lainkaan. Tärkeimmiksi tukimuodoiksi
katsottiin vapaa-aika ja lepo, henkinen tuki, psykofyysisen terveyden vaaliminen sekä tieto
tukimahdollisuuksista ja rohkaisu niiden käyttämiseen.
Kehittämis- ja kokeiluprojektit vaihtelivat laajuudeltaan, toteuttamiseltaan ja sisällöiltään,
mutta niiden yleisinä tavoitteina oli edistää omaishoitajien jaksamista ja hoidettavien kotona
asumista. Omaishoitajia tuettiin projekteissa järjestämällä heille luentoja, ohjausta ja
neuvontaa, vapaata ja lepoa, virkistystä, liikuntaa ja kuntoutusta sekä vertaistukea. Toiminta
keskittyi lähinnä sosiaali- ja terveysalan järjestöihin. Osa siitä oli yhden toteuttajan paikallista
ja osa monen toteuttajan valtakunnallista toimintaa. Valtakunnallisissa projekteissa pyrittiin
kehittämään laajoja ja jatkuvia omaishoidon tukimalleja, kun taas pienemmät projektit olivat
luonteeltaan paikallista tukitoimintaa.
Projektien tuloksellisuuden arviointia hankaloitti se, että moni projekti oli toteutettu
hajanaisin asetelmin ja raportoitu puutteellisesti, minkä vuoksi myös vertailukelpoista tietoa
oli vähän. Näistä syistä eri toimijoiden voi olla vaikeaa hyödyntää projektien tuloksia.
Kaikissa projekteissa ainakin osa tukitoimista sai kuitenkin kiitosta osanottajilta. Tukitoimet
olivat saattaneet lisätä osallistujien tyytyväisyyden ja selviytymisen tunteita sekä heidän
tietoaan hoitamisesta ja hoidettavasta. Omaishoitajat kertoivat luoneensa projekteissa uusia
sosiaalisia yhteyksiä sekä kokeneensa rentoutumista ja kuntoutumista. Useissa projekteissa
jotkut tukitoimet olivat myös epäonnistuneet johtuen esimerkiksi kohdentumisen tai
ajoituksen ongelmista. Yleiskuva projektien onnistuneisuudesta oli, että niiden avulla oli
kyetty auttamaan konkreettisesti monia omaishoitoperheitä. Parhaiten tavoitteensa tuntui
saavuttaneen interventio, jossa erilaisia tukitoimia räätälöitiin joustavasti hoidettavan ja
omaisten tarpeita ja toiveita kuunnellen.
Johtopäätökset
Oikein tehtyinä, oikein kohdennettuina ja oikea-aikaisina kaikki omaishoidon
kehittämisprojekteissa kokeillut tukimuodot voivat edistää omaishoitajien jaksamista ja
kotihoidon jatkumista. Projektitoiminnan suunnitelmallisuuden ja pitkäjänteisyyden puutteista
johtuva tukitoimien lyhytkestoisuus ja hajanaisuus eivät kuitenkaan vastaa ihmisten
jatkuvuuden ja turvallisuuden odotuksiin. Projektitoiminnalla ei voida korvata
jatkuvaluonteista kunnallista palvelutoimintaa vaan sitä tulee käyttää aidosti käytännön
kehittämistyön välineenä. Osa alun perin projekteissa kokeilluista tukimuodoista, kuten
sijaishoito, virkistyslomat ja dementianeuvonta, ovat jo vakiintuneet joidenkin järjestöjen tai
kuntien peruspalveluiksi. Kehittämisprojektien tehtäviä ovat olleet myös julkisen huomion
kiinnittäminen omaishoitokysymyksiin, omaishoidon virallistaminen hoitokäytäntönä,
omaishoitajan identiteetin muodostaminen ja omaishoitajien rohkaiseminen vaatimaan
itselleen määriteltyä asemaa sekä siihen liittyviä tukia ja palveluita.
Projektien keskittyminen kolmannelle sektorille tarkasteltujen 12 vuoden aikana osoittaa, että
projektiluonteinen kehittämistoiminta on katsottu enenevästi järjestöjen tehtäväksi ja sosiaali- ja
terveysalan toimintaympäristön muutokset olivat lisänneet erityisesti järjestöjen tarvetta
kehittää uusia vanhustenhuollon muotoja.
Suositukset
Omaishoitoprojektien pääasiallisia kehittämissuosituksia olivat sijaishoidon ja muun
kotipalvelun lisääminen sekä ihmisten yksilöllisten tilanteiden ottaminen koordinoidun ja
kokonaisvaltaisena jatkuvan tukitoiminnan pohjaksi. Monessa projektissa kritisoitiin
perinteisen palvelujärjestelmän jähmeää viranomaisnäkökulmaa. Projekteissa suositettiin
myös samassa taloudessa asuvien hoitajien ja hoidettavien selviytymisen tarkastelua yhdessä
yksilönäkökulman sijaan sekä etsivää työtä ja tiedottamista syrjäytyneiden
omaishoitoperheiden saamiseksi palvelujärjestelmän piiriin.
Projektitoiminta on nimenomaan kehittämistyön väline, joten sen tuloksellisuutta tulisi
arvioida ja raportoida selkeämmin tulosten ja kokemusten laajemman hyödynnettävyyden
mahdollistamiseksi. Avainsanat: omaishoito, vanhustenhuolto, hyvinvointivaltio, kansalaisyhteiskunta, kolmas sektori, yhteisöllisyys, omavastuu, tukitoimet, perhe
|
|
|
TIIVISTELMÄ
Leinonen, Kirsi. 2009. Kukkasia vai kantoja polulla? – Terveyden edistäminen ikääntyneen omaishoitajan näkökulmasta. Opinnäytetyö, Laurea Ammattikorkeakoulu, Terveyden edistämisen koulutusohjelma, Vantaa. Sivuja 111. Liitteitä 1- 7. URN:NBN:fi:amk-20090922463 Opinnäytetyössä kuvataan 65 vuotta täyttäneiden vantaalaisten omaishoitajien käsityksiä terveyden edistämisestä. Laadullisen opinnäytetyön aineisto on kerätty teemahaastattelemalla yksitoista vähintään 65-vuotiasta iäkästä omaishoitajaa. Opinnäytetyö vastaa kysymyksiin miten omaishoitajat edistävät omaa terveyttään, millaiset seikat edesauttavat tai hankaloittavat omaishoitajien mahdollisuuksia edistää omaa terveyttään ja millaisia toiveita omaishoitajilla on terveytensä edistämisen suhteen. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa ja kehittää osaltaan omaishoitajien tukimuotoja Vantaalla. Omaishoitajat huolehtivat omasta terveydestä usealla eri tavalla, mutta omaishoito huomioiden. He pyrkivät harrastamaan liikuntaa, huolehtimaan hyvästä ravitsemuksesta ja ihmissuhteista. Lisäksi he käyttivät erilaisia mielenhallinnan keinoja kuten positiivista ajattelua ja luovia arkipäivän toimintatapoja sekä hyödynsivät hankkimaansa tietoa arjen hallintaan. Omaishoitajien terveyden edistäminen helpottui omaishoitoperheen elämäntilannetta tukevilla toimilla kuten perheen saama riittävä apu ja tuki tai terveyttä tukeva ympäristö. Myös omaishoitoperheen vakaa tilanne tukee terveyden edistämistä. Teknologian hyödyntäminen on eräs esille noussut omahoitajan vapautta lisäävä mahdollisuus. Omaishoitajan terveyden edistämisen taakkana oli omaishoitajan kaksinkertainen kuormitus. Hoidettava oli aina etusijalla, omaishoito oli stressaavaa, omaishoitajien fyysinen jaksaminen oli koetuksella ja avun ja tuen saanti oli riittämätöntä. Omaishoitajat toivoivat oman terveyden edistämiseksi hyvinvoinnin parantumista liikuntamahdollisuuksia kehittämällä, mahdollisuuksilla kohentaa omaa mielialaa jakamalla asioita toisen ihmisen kanssa tai mahdollisuudella viettää lomaa. Lisää vapautta he toivoivat itselleen sijaisjärjestelyillä ja päivätoimintapalveluilla. Toiveina olivat myös helposti lähestyttävä terveyspalvelu, säännöllisét terveystarkastukset sekä omaishoitajien oikeuksien parannukset muun muassa riittävän tiedon saanti ja parennukset taloudellisiin tukiin. Omaishoitajan ja hoidettavan hyvinvointi kietoutuvat toisiinsa, joten omaishoitajan terveyden edistämisessä on otettava huomioon omaishoitoperheen tilanne. Omaishoitajat ovat usein sidoksissa hoidettavansa ja omaehtoinenkin terveyden edistäminen onnistuu omaishoidon asettamissa rajoissa. Erilaisten tukitoimien avulla voitaisiin omaishoitajia kannustaa edistämään omaa terveyttä. Omaishoitajien terveyden edistämisen keinoiksi ehdotetaan useita erilaisia tukitoimia. Eräs tutkimuksen terveyden edistämisen kehittämisehdotus on yli 65 -vuotiaiden omaishoitajien terveystarkastukset. Muita tukitoimia voisivat olla omaishoitajien oma puhelinneuvonta, sijaisjärjestelyjen kehittäminen, erilaisten teknologialaitteiden käytön tehostaminen ja omaishoitajien avoimen tapaamispaikan järjestäminen. Avainsanat: terveyden edistäminen, omaishoitaja, ikääntyneet
|
|
|
KEHITTÄMISHANKE Salminen M, Kaikkonen S. 2007. Omatoimi- projekti 2004–2008; Kotikuntoutusmalli yli 65-vuotiaiden omaishoitajien ja hoidettavien tukemiseksi. FinSoc - Hyvän käytännön kuvaus.
Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset ry. Sivuja 14. Liitteet 1-3.
Projektissa kehitettiin omaishoitoperheiden ennaltaehkäisevän kotikuntoutuksen mallin ikääntyvän omaishoitajan ja hoidettavan toimintakyvyn ja elämänhallinnan tukemiseen. Kohderyhmänä olivat kotona asuvat yli 65-vuotiaat oululaiset omaishoitajat ja heidän hoidettavansa, joilla oli joko mielenterveysongelmia, Parkinsonin tauti tai aivoverenkiertohäiriön jälkitila. Omaishoitajan ei tarvinnut olla virallisen omaishoidon tuen saaja. Ennaltaehkäisevä kotikuntoutus on tietyn ajanjakson kestävä interventio omaishoitajan ja hoidettavan tilanteeseen. Intervention aikana jäsennetään perheen kokonaistilannetta ja pyritään löytämään fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia voimavaroja. Malliin sisältyy kolme erillistä sisältöaluetta:
- kotona tapahtuva yksilöllinen palveluohjaus
- toimintakyvyn edistäminen
- elämänhallinnan tukeminen Malli sisältää suositukset kotikuntoutuksen sisällöistä, toteutuksesta ja resursseista sekä suositeltavia työvälineitä toimintakyvyn arviointiin. Kotikuntoutusmallin toteuttaminen vaatii ammattitaitoiset työntekijät, jotka toteuttavat kuntoutukseen sisältyvät palveluohjauksen ja toimintakyvyn tukemisen. Toimijoina voi olla esimerkiksi yksityinen palveluntuottaja tai kunnan työntekijä. Suositeltavaa on, että kotikuntoutusjakson toteuttaa kaksi työntekijää. Yhden kotikuntoutusjakson kesto on mallissa kahdeksan kuukautta ja yhdelle kotikuntoutusjaksolle osallistui 10–15 omaishoitoperhettä kerrallaan, mikä on sopiva määrä työntekijäresursseihin ja kotikuntoutusjakson luonteeseen nähden. Mallissa on suositukset omaishoitajan ja hoidettavan toimintakyvyn kokonaistilanteen arvioinnin välineistä ja mittareista ja kuntoutusmallin sisällöistä. Mallin käytäntö on tarpeeksi yksinkertainen, jotta se voidaan toteuttaa missä tahansa Suomessa. Suositeltavaa on, että kotikuntoutus toteutetaan yhteistyössä kunnan kanssa. Yhteistyöverkostossa voi toimijoina olla esimerkiksi sosiaaliohjaajia, kuntien liikuntatoimen, vanhustyön sekä terveydenhuollon työntekijöitä. Yksilöllinen palvelunohjaus on kotikuntoutusmallin keskeinen toiminta. Sen tarkoitus on tukea palvelujen tarpeessa olevaa omaishoitajan selviytymistä, koota keskitetysti yhteen tiedot perheelle kuuluvista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ja muusta sosiaaliturvasta sekä neuvoa ja ohjata omaishoitajaa palvelujen käytössä. Perheet pitivät erittäin tärkeänä sitä, että palveluohjaus tuodaan kotiin. Kotona tapahtuva ohjaus ja neuvonta tukevat omaishoitajien käsityksiä, että perhe pärjää kotona pidempään. Kotikuntoutusmalli tukee perheiden psyykkistä toimintakykyä, sillä perheet kokivat, että heitä kuunneltiin ja heillä oli yksi tai kaksi henkilöä, joilla oli kokonaiskuva perheen tilanteesta. Asiasanat: omaishoito, ennaltaehkäisy, kuntoutus Linkit: sosiaaliportin hyvät käytännöt http://www.sosiaaliportti.fi
|
|
|
TIIVISTELMÄ Säynäjäkangas Kirsimaria. 2002. Omaishoitajan käsityksiä omasta roolistaan iäkkäiden aivohalvauspotilaan kuntoutuksessa. Pro Gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää iäkkäiden aivohalvauspotilaiden omaishoitajien käsityksiä omasta roolistaan kuntoutuksessa sekä omasta jaksamisestaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös omaishoitajien käsityksiä aivohalvauspotilaan kuntoutuksesta ja omasta jaksamisestaan. Tutkimusjoukko koostui seitsemästä 55-75 -vuotaiasta omaishoitajasta, jotka asuvat pääkaupunkiseudulla. Tutkimusongelmat:
1. Millainen käsitys omaishoitajalla on aivohalvauspotilaan kuntoutuksesta?
2. Millainen käsitys omaishoitajalla on roolistaan kuntoutuksessa?
3. Millainen käsitys omaishoitajalla on omasta jaksamisestaan? Tutkimuksen lähtökohdaksi valittiin laadullinen eli fenomenografinen tutkimusote, ja tutkimussuuntana oli ihmisen toimintaa ohjaavien arkipäivän käsitysten empiirinen tarkastelu. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Tutkimuksessa selvitettiin omaishoitajien mielipiteitä, käsityksiä ja asenteita. Omaishoitajien näkemys kuntoutuksesta oli yhteydessä fysioterapian riittämättömyyteen, saatavuuteen, sisältöön, yhteistyöhön fysioterapeutin kanssa ja hoidettavan motivaatioon. Omaishoitajien käsitys omasta roolistaan kuntoutuksessa jakautui kuntoutumista tukevaan ja sitä rajoittavaan. Omaishoitajien jaksamiseen vaikuttivat ulkopuolisten tuki ja arvostus, vuorovaikutus hoidettavan kanssa, jatkuvan läsnäolon tunne, sosiaaliset yhteydet ja vapaa-aika sekä ajatukset tulevaisuudesta. Fysioterapiaa kuvattiin ulkokohtaisena ja ulkopuolisen henkilön toteuttamana, johon hoidettava ja omaishoitaja eivät juurikaan sitoutuneet. Kun hoidettava ja omaiset eivät ole sitoutuneita kuntoutukseen, ei sitä mielletä arkielämään kuuluvaksi. Fysioterapian sisältö käsitetään suppeana ja vain passiivisiin liikehoitoihin ja kävelyn avustamiseen liittyvänä. Omaishoitajien ja fysioterapeuttien yhteistyö oli vähäistä. Omaishoitajia ei pyydetty mukaan fysioterapiatilanteisiin tai kuntoutuspalavereihin. Tutkittavista kukaan ei pitänyt hoitohenkilökuntaa omaa jaksamista lisäävänä tekijänä. Pelko hoidettavan siirtämisestä laitoshoitoon vähensi omaishoitajan jaksamista. Myöskään vapaa-aikaa ei ole riittävästi. Kotona asumisen mahdollisuus ja sen joustava tukeminen lisäisivät omaishoitajien jaksamista. Tieto tarvittavien tukimuotojen ja jatkohoidon järjestämisestä hoidettavan tilan muutoksissa vähensi omaisen henkistä kuormittumista.
Omaishoitajat pitivät hoidettavan kommunikaatioon ja kognitiivisiin ongelmiin liittyviä tekijöitä kuormittavampina, kuin fyysisen toimintakyvyn ongelmat. Omaishoitajat hoitavat jaksamisensa äärirajoilla, ettei läheistä jouduttaisi siirtämään laitoshoitoon. Omaishoitajia oli loukannut hoidettavan sairaalassa saama välinpitämätön kohtelu. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää hyväksi omaishoitajien ohjauksessa ja kotona toteutettavan fysioterapian suunnittelussa. Hoitohenkilökunnan asenne ja aito kannustus ovat merkittäviä tekijöitä omaishoitajien jaksamiselle. Pelkästään omaishoitajien haastatteleminen ei kerro koko totuutta aivohalvauspotilaan kuntoutuksen toteutuksesta tai fysioterapeuttien ja omaisten välisestä yhteistyöstä. Luotettavamman kuvan todellisuudesta saisi haastattelemalla fysioterapeutteja, omaishoitajia sekä aivohalvauspotilaita. Asiasanat: aivohalvauspotilas, omaishoitaja, fysioterapia, fenomenografia, jaksaminen
|
|
|
TIIVISTELMÄ Tasala Lea. 2009. ”Sydämeni siivet”- omaishoitajan hyvinvoinnin tukeminen. Opinnäytetyö. Laurea ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma.Tikkurila. Sivuja 63. Liitteet 1-6. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Keravalla yli 65-vuotiaiden omaishoitajien toiveita ja tarpeita koskien heidän jaksamistaan ja hyvinvointia. Työn avulla selvitettiin, minkälaista tukea omaishoitajat saavat tällä hetkellä ja minkälaista tukea he toivoisivat jatkossa saavansa. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Keravan sosiaali- ja terveystoimen kanssa. Tutkimusongelma olivat: 1. Miten omaishoitajien jaksamista ja hyvinvointia voidaan tukea ja vahvistaa Keravalla?
2. Miten kohderyhmä kokee tilanteensa tällä hetkellä?
3. Millaisia tukimuotoja kohderyhmä saa tällä hetkellä?
4. Millaisia tukimuotoja kohderyhmä toivoisi saavansa? Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista ja kvalitatiivista tutkimustapaa. Aineiston kerättiin kyselylomakkeen ja teemahaastattelujen avulla. Tulosten mukaan omaishoitajat kokivat eniten tarvetta lepoon, omaan aikaan, sosiaaliseen elämään ja lyhytaikaiseen hoitoapuun. Tukimuodoista he kaipasivat eniten suurempaa rahallista korvausta, yhteisiä retkiä omaishoitajille ja hoidettaville, enemmän omaa vapaa-aikaa ja vertaistukiryhmiä. Kohderyhmänä olleet omaishoitajat olivat pääosin tyytyväisiä Keravan palveluihin ja olivat tietoisia mistä saa apua ja neuvoja tarvittaessa. Asiasanat: omaishoitaja, omaishoito, hyvinvointi, tarpeet
|
|
|
TIIVISTELMÄ
Salomaa, Aino. 2007. Ideaopas ikääntyvien puoliso-omaishoitajien jaksamiseen tukemiseen. Opinnäytetyö, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diak Etelä, Helsinki. Sivuja 39. Liitteet 1-3. Tämä opinnäytetyö on hankkeistettu produkti osana Vanhusten Palvelutaloyhdistys ry:n (VPTY) kehittämisprojekti Katiskaa 2005–2007. Omaishoitajat uupuvat siinä, missä hoitotyöntekijätkin, mutta hoitotyöntekijöillä on työyhteisö ja koulutus tukenaan. Inhimillisen hoidon ja kotona asumisen turvaamiseksi sekä yhteiskunnan resurssien kannalta on välttämätöntä, että lähimmäisten välinen hoito ja huolenpito jatkuvat ja jopa lisääntyvät. Projektin tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa uutta ikääntyvien kotona asumista tukevaa toimintaa. Opinnäytetyö käsittää VPTY:n tilaaman tuotoksen ”Ideaopas puoliso-omaishoitajien jaksamisen tukemiseen” sekä raportin, jossa kerrotaan aiheen teoreettiset lähtökohdat ja kuvataan opinnäytetyöprosessia.Ideaoppaan tarkoitus on tarjota tietoa puoliso-omaishoitajuudesta ja rohkaista lukijaa puoliso-omaishoitajien jaksamisen tukemiseen vuorovaikutuksen ja voimaantumisen kautta. Opas muodostuu teoriaosiosta ja käytännön menetelmäosiosta. Aineistona käytetään sekä valmiita dokumentteja kuten aiempia tutkimuksia että omaishoitajien kanssa työskentelevien ammattilaisten haastatteluja. Aineistoa analysoidaan induktiivisesti pitkin matkaa. Tuotoksen raakaversiota testataan, minkä perusteella tehdään tarvittavat muutokset ja lisäykset. Opinnäytetyön tavoite toteutui asiantuntijoilta saadun palautteen mukaan hyvin. Oppaassa esitellyn tiedon ja menetelmien on tarkoitus soveltua ikääntyvien puoliso-omaishoitajien kohtaamiseen ja olla hyödynnettävissä heidän jaksamisensa tukemiseen ennalta ehkäisevästi. Sovellettavuutta ei ehditty testata, mutta asiantuntijoiden arvioinnin mukaan se toteutui. Opinnäytetyönä luotiin työelämäyhteistyötahon kehittämisprojektin mukaisesti jotain uutta, minkä tuloksena on projektin kohderyhmän huomioiva käytännön työväline, tässä tapauksessa opas. Oppaan levittämisestä on kiinnostuttu useammalta taholta. Vanhusten Palvelutaloyhdistyksen ja Omaishoitajat ja Läheiset -liiton kiinnostuksen lisäksi opasta esiteltiin Diakonia-ammattikorkeakoulun seminaarissa pääkaupunkiseudun vanhustyön työelämätahoille keväällä 2007. Haasteeksi nousi toinen omaishoitajaryhmä, johon tulisi perehtyä ovat ikääntyvät vanhemmat. He hoitavat lastaan, jolla on vamma, mielisairaus tai mielenterveyshäiriö. Vanhemman ikääntyminen ja lapsen aikuistuminen luo omanlaisensa haasteet omaishoidolle. Asiasanat: omaishoito, omaishoitajat, avopuolisot, aviopuolisot, empowerment, jaksaminen, opas
|
|
|
TIIVISTELMÄ Kotonen Päivi, Liimatainen Tuija. 2006. Kohti valoa. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Äänekoski. Sivuja 36. Liitteet 1- 6. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Ääneseudulla omaishoitotyötä tekevien henkilöiden voimavaraoja. Tutkimus oli osa Ääneseudun omaishoidon ry:n VALO-projektia, jossa tuotettiin tietoa omaishoitajien avokuntoutusmallien kehittelyyn. Tutkimustehtävänä oli selvittää, millaisin resurssein ja millaisessa toimintaympäristössä omaishoitotyötä Ääneseudulla tehdään. Huomio kiinnitettiin yksilöllisiin, sosiaalisiin ja aineellisiin voimavaroihin. Tiedonkeruumenetelmänä oli haastattelu, joka toteutettiin kotikäynnillä. Haastattelutilanteessa haastattelijan ja haastateltavan välinen vuorovaikutus oli suoraa, mikä mahdollisti myös sen, että vastauksia voitiin tarvittaessa selventää välittömästi. Tutkimuksessa haastateltiin kahdeksan (8) omaishoitajaa. Kysymykset olivat avoimia ja vaihtoehtoisia kysymyksiä tarkennuksineen. Tutkimus oli pääosin kvalitatiivinen, mutta tutkimusaineistoa käsiteltiin sekä määrällisesti että laadullisesti. Tulokset pyrittiin pääosin esittämään laadullisesti. Haastattelu laadittiin Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksen ICF:n pohjalta. Perusteluna oli, että se on tuore, moniammatillisesti työstetty luokitus ja antaa monipuolisen lähestymistavan tutkimustehtävään. Tuloksissa nousivat esiin omaishoitajien omat terveysongelmat sekä toistuva kokemus stressistä. Stressi oli yhteydessä oman ajan puutteeseen; tyytyväisyys oli yhteydessä taloudelliseen tilanteeseen. Johtopäätöksenä oli, että omaishoitajien avokuntoutuksessa tulisi painottaa terveysneuvontaa, jossa paneudutaan erityisesti psyykkiseen hyvinvointiin ja stressinhallintaan. Tärkeää on myös pyrkiä löytämään keinoja omaishoitajien ajoittaisille irtiotoille hoitotyöstä. Asiasanat: omaishoito, toimintakyky, voimavarat, ICF-luokitus
|
|
|
|
