Ajankohta: aloitettu 1990-luvun lopulla Vanhusten mielikoulu toimintana, toiminta päättyy Suomen Mielenterveysseuran varhaiskuntoutuksen toteuttamana 2010 vuoden lopussa.

Tekijä: Suomen Mielenterveysseuran Varhaiskuntoutus.

Kohderyhmä: Hyvä mieli® -ryhmät on suunnattu alakuloisiksi ja yksinäisiksi itsensä tunteville yli 65-vuotiaille ikäihmisille. Varhaiskuntoutus pyrkii tavoittamaan asiakasryhmät ennen kuin tilanteet kehittyvät vakaviksi mielenterveysongelmiksi tai lääketieteellistä diagnoosia vaativiksi. Kuntoutus vaikuttaa paremmin varhaisessa vaiheessa ennen kuin mielenterveysongelmat ovat mutkistuneet tai kroonistuneet. Varhaiskuntoutuksen viitekehys on psykososiaalisessa ajattelussa, ei lääketieteellisessä, esim. surua ei medikalisoida eikä vanhuutta pidetä sairautena.

Tavoitteet:

• tukea omia selviytymiskeinoja ja toimintakykyä
• jakaa kokemuksia turvallisessa vertaisryhmässä ikätovereitten kesken
• vahvistaa osallisuutta ja elämänotetta
• ehkäistä masennuksen ja yksinäisyyden syvenemistä, sairastumista ja syrjäytymistä
• etsiä keinoja yksinäisyyden ja alakulon taltuttamiseen
• parantaa mielialaa
• saada voimaa toinen toisistaan.

Sisältö: Kyseessä on psykososiaalinen varhaiskuntoutusmalli, jonka avulla ehkäistään masennuksen ja yksinäisyyden syvenemistä ja sitä kautta toimintakyvyn heikkenemistä. Erityisesti tavoitteena on vahvistaa osallistujien osallisuutta ja voimavaroja sekä parantaa mielialaa vertaistuen avulla. Hyvä mieli®-ryhmän päämenetelmänä on keskustelu, mutta ajatusten virittäjänä toimivat myös runot, valokuvat, tarinat ja musiikki. Keskeisiä teemoja ovat oma elämänpolku, mieliala, mielenterveys, sosiaaliset suhteet, yksinäisyys, suru, menetykset, turvallisuus, hyvä vanhuus, omasta terveydestä huolehtiminen ja voimavarat. Ryhmässä autetaan jäsentämään omaa elämäänsä uudelleen. Ytimenä on voimavarakeskeinen ajattelu, joka ei tarkoita elämänongelmien ohittamista vaan niiden näkemistä ensisijaisesti olemassa olevien voimavarojen valossa, esim. menetysten käsittelyssä painotetaan sitä miten osallistujat ovat omista karikoistaan selviytyneet.

Hyvä mieli ®-ryhmien perusmalli sisältää 10 kokoontumista kerran viikossa 2,5 h kerrallaan sekä jatkotapaamisen. Lisäksi toteutetaan internaattijakso tai retkipäiviä. Hyvä mieli ®-ryhmiä on toteutettu niillä paikkakunnilla, joissa on Suomen Mielenterveysseuran kriisikeskus. Tarvittaessa on voitu ohjata myös kriisikeskukseen yksilökeskusteluihin. Yhteistyötahoina ovat olleet paikallisen kriisikeskuksen lisäksi seurakunnat ja muut järjestöt.

Ohjaajina ovat toimineet sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset. Ryhmään valitaan 6 -10 ikäihmistä haastattelun kautta. Palveluohjauksellinen ote on myös tärkeä, jotta asiakkaita voidaan auttaa tarvittaessa löytämään lisä- tai jatkotukea omalta lähialueeltaan. Vuosina 2008-2010 on toimintaa voitu monipuolistaa ja laajentaa osuuskunta Tradeka-yhtymän lahjoitusvarojen turvin ja toteuttaa ryhmiä tuona aikana yhteensä 24 eri puolilla Suomea.

Tulokset: Jokaista ryhmää on arvioitu kirjallisten ja suullisten palautteiden avulla. Toiminnassa on tuettu osallistujia selviytymiskeinojen ja uusien näkökulmien löytymiseen sekä toiveikkuuteen tulevaisuuden suhteen. Ryhmätoiminnasta on saatu voimia mm. kotona asumiseen. Ihmiset ovat kertoneet saaneensa ryhmästä vertaiskontakteja arjen tueksi sekä konkreettisia neuvoja ja apua. Yksinäisyyden kokemus on lieviyttynyt. Kuntoutussäätiön toteuttamaan arviointitutkimukseen osallistui kaksi Helsingissä 2009-2010 kokoontunutta Hyvä mieli–ryhmää. Myös tämän ulkoisen arviointitutkimuksen alustavien tulosten mukaan (lopullinen analyysi vielä tulossa) osallistumisen vaikutukset ovat olleet positiivisia, liittyen mm. psyykkiseen hyvinvointiin, mielialaan, vireystilaan, tunne-elämään ja sosiaaliseen toimintakykyyn.

Johtopäätökset: Hyvä mieli® –ryhmien toivotaan jatkuvan ikäihmisten hyvinvoinnin tueksi niiden suotuisten vaikutusten vuoksi. Vaikka toiminta on varhaiskuntoutuksen toteuttamana tältä erää päättymässä, yhteistyökumppanimme ja muut tahot voivat hyödyntää mallia ja siitä saatuja kokemuksia ja ideoita. Mallia saa mielellään tiedustella ja ottaa käyttöön.

Yhteystiedot: 







Suunnittelija Elina Mäenpää,
elina.maenpaa(at)mielenterveysseura.fi
puh. 09- 61551 739 tai 040 740 6001
www.mielenterveysseura.fi/vertaistukiryhmat

Rigdel AL, Vitek JL, Alberts JL. 2009. Forced, not voluntary, exercise improves motor function in Parkinson's disease patients. Neurorehabilitation and neural repair.2009; 23(6):600-608.

TUTKIMUSTIIVISTELMÄ

Tausta: Tutkimuksen tarkoitus oli vertailla kahden eri tyyppisen aerobisen harjoituksen vaikutuksia Parkinson taudin oireiden ilmenemiseen. Aikaisempien tutkimusten perusteella oltettiin, että pakotettu aerobinen nopeusharjoittelu kehittää yleisesti motorisia toimintoja, vaikka normaali aerobinen harjoittelun ei ole todettu vaikuttavan Parkinsonin taudin oireisiin.

Tutkimusmenetelmä:
Tutkimukseen osallistui kymmenen (10) Parkinsonin taudin lievää tai kohtalaista muotoa sairastavaa koehenkilöä, jotka  jaettiin kahteen harjoitusryhmään. Toinen ryhmä harjoitteli tunnin ajan 3 kertaa viikossa 8 viikon ajan aerobista pakotettua nopeusharjoitusta tandem-kuntopyörällä ja toinen ryhmä toteutti  normaalia aerobinen harjoitus kuntopyörällä.  Pakotettu nopeusharjoitus toteutettiin tandempyöräilynä, jossa avustaja polki noin 30 % nopeampaa kierrosnopeutta kuin koehenkilön itsensä valitsema pyöräilynopeutta. Aerobisen harjoittulun ryhmässä jokainen koehenkilö määritteli itselleen sopivan kuntopyöräilyn kierrosnopeuden ja harjoitteli kuntotasonsa sallimalla teholla vastaavan intervention.

Tulokset: Molemmissa ryhmissä koehenkilöiden aerobinen kunto kehittyi intervention aikana. Pakotetun harjoittelun ryhmäläisten Parkinsonin taudin oireet kuten jäykkyys, vapina ja liikkeiden hitaus helpottuivat keskimäärin 35 % alkutilanteeseen verrattuna. Mittaustulos  arvioitiin UPDRS-asteikolla ja muutos oli tilastollisesti merkitsevä (P= .002), vastaavaa tulosta ei saavutettu perinteisen aerobisen harjoittelun ryhmässä. (P>.17).Varsinkin kahden käden näppäryystestin tulos kohentoi tilastollisesti merkitsevästi (P=.015) verrattuna aerobisen ryhmän vastaaviin tuloksiin. Oireiden kliinisen arvioinnin perusteella harjoittelun vaikutukset olivat havaittavissa vielä 4 viikon jälkeen harjoittelun päättymisestä. Myös  tämä tulos oli merkitsevä alkutilanteeseen verrattuna (P= .09).

Yhteenveto: Molemmat harjoittelumuodot kehittävät Parkinsonin tautia sairastavien fyysistä kuntoa. Tutkimuksen perusteella ainoastaan pakotettu nopeusharjoitus kohentaa merkittävästi motorista suoritusta ja käsien toimintojen näppäryyttä. Biomekaanisen tiedon perusteella voidaan olettaa, että pakotettu nopeusharjoittelu vahvistaa hermoston motorisen kontrollin säätelyä. Pakotettu nopeusharjoitus saattaa edistää Parkinsonin tautia sairastavien keskushermoston motorisen kontrollin prosesseja hermostollisen palautejärjestelmän avulla ja edistää näin oireiden hallintaa.

Avainsanat: Parkinson’s disease; exercise; manual dexterity; motor control; grasping forces; movement disorder

Bonsdorff, Mikaela von. Physical activity as a predictor of disability and social and health service use in older people Elektroninen aineisto / Mikaela B. von Bonsdorff. Jyväskylä: Jyväskylän Yliopisto, 2009.  (Studies in sport, physical education and health 141; ISSN 0356-1070).
URN:ISBN:978–951-39-3674-7
ISBN 978-951-39-3674-7 (PDF).

SEURANTATUTKIMUS

Gerontologian ja kansanterveyden väitöstyössä tutkittiin suorituskyvyn rajoitusten ja fyysisen aktiivisuuden vaikutusta sairaala- ja laitoshoidon tarpeeseen. Lisäksi selvitettiin liikuntaneuvonnan vaikutusta iäkkäiden kotona asuvien henkilöiden arjessa pärjäämiseen ja kotihoidon tarpeeseen. Tutkimuksessa käytettiin Jyväskylän yliopiston Suomen gerontologian tutkimuskeskuksen Ikivihreät -projektin pitkittäistutkimusten ja kokeellisen kontrolloidun liikuntaneuvontatutkimuksen aineistoja. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 1 954 keski-iältään 77-vuotiasta henkilöä. Tutkimusryhmään osallistuneet saivat henkilökohtaista liikuntaneuvontaa ja heidän fyysisen aktiivisuuden tasoa seurattiin ja ohjattiin fyysisen aktiivisuuden ylläpitoon säännöllisin puhelinkontaktein neljän kuukauden välein kahden vuoden ajan.
Säännöllistä liikuntaa keski-iästä lähtien harrastaneet henkilöt tarvitsivat vähemmän sairaala- ja laitoshoitoa viimeisenä elinvuonnaan kuin heidän vain satunnaisesti tai ei ollenkaan liikuntaa harrastaneet ikätoverinsa. Keski-iästä vanhuuteen liikuntaa harrastaneet miehet tarvitsivat vähemmän sairaalahoitoa ja naiset vähemmän pitkäaikaista laitoshoitoa viimeisenä elinvuotenaan kuin henkilöt, jotka harrastivat liikuntaa vain satunnaisesti tai eivät ollenkaan. Yksilöllisellä liikuntaneuvonnalla pystyttiin ehkäisemään päivittäisten toimintojen vaikeuksien kehittymistä niillä henkilöillä, joilla ei tutkimuksen alussa ollut vaikeuksia. Lisäksi liikuntaneuvontaa saaneet henkilöt tarvitsivat kotihoitoa vähemmän kuin kontrolliryhmään kuuluneet. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen vielä vanhanakin lykkää arjen vaikeuksia sekä sairaala-, laitos- ja kotihoidon tarvetta myöhempään ikään. Tämä on merkittävää paitsi iäkkään henkilön myös julkisen terveydenhuollon kannalta.

Asiasanat: fyysinen aktiivisuus, toimintakyky, sairaalahoito, laitoshoito, kotihoito, liikuntaneuvonta, asiointi, ikääntyneet, vanhukset; disability; IADL; home care; hospital care; long-term care; physical activity; primary care; aged;

Linkki: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-3674-7

Karttunen J. 2009. Ryhmäkuntoutuksen vaikutus 67 vuotta täyttäneiden toimintakykyyn, elämänlaatuun ja terveyspalvelujen kustannuksiin. Kuopio: Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede. ISBN 978-951-27-1176-5

LL Jorma Karttusen lääketieteen väitöstutkimus käsittelee ryhmäkuntoutuksen vaikutusta kotona asuvien 67 vuotta täyttäneiden toimintakykyyn, elämänlaatuun ja terveyspalvelujen kustannuksiin. Toimintakykyinen seniori -tutkimus toteutettiin vuosia 2002 - 2004 Joensuun Kuntohovissa ja siihen osallistui 136 joensuulaista 67-86 -vuotiasta henkilöä.

Tutkimuksessa havaittiin, että ryhmäkuntoutus paransi ikääntyneiden toimintakykyä ja elämänlaatua, mutta terveyspalvelujen kustannusten säästöt tulevat viiveellä. 
Harjoitteluryhmässä terveyspalvelujen käytön kustannukset olivat kahden vuoden seuranta- aikana henkilöä kohden 856 euroa eli 26,2 prosentin verran pienemmät, kuin vertailuryhmässä. Tutkimuksen 12 kuukauden tulosten perusteella saadun yhden laatupainotetun elinvuoden(Qaly) kustannusarvio oli 22 044 euroa, mikä merkitsee kansainvälisen tason perusteella kustannusvaikuttavaa toimintaa.

Lisätietoja:
Jorma Karttunen, puh. 050 361 7542, jorma.karttunen(at)fimnet.fi